sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Peltipurkkeja rivissä ja päällekkäin

Moni kerää kauniita peltipurkkeja harrastuksena ja sisustusmielessä. Minäkin olen haalinut purkkeja huvilalle, mutta enemmänkin käytännöllisistä lähtökohdista. Haluan pakata kaikki kakkosasuntoon jäävät kuivatavarat purkkeihin hiirien ja myyrien varalta. 
Entiseltä vapaa-ajanasunnoltamme muistan yöt, jolloin kuulin ensin epäilyttävää rapinaa ja sitten hurjaa jahtaamista, kun silloinen mäyräkoirakin oli herännyt. Jyrsijöitä kiipeili keittiöön ainakin tiskialtaan alta, vaikka asuimme vanhan kansakoulun kakkoskerroksessa. Ikävin muisto on aamulta, jolloin löysin hiiren jälkiä käsilaukussani olleesta suklaalevystä. 

Nykyisellä huvilalla ei ole vettä eikä siis viemärin tai vesijohdon reikiä sisälle, mutta ainahan hiiret sopivan reiän löytävät tai sellaisen tekevät. Emme ole pikku eläimiä onneksi vielä kohdanneet, mutta kyllä niitä varmaan jossain vilistelee. Tosin tontilla silloin tällöin liikkuva kissa voi osaltaan pitää kantaa kurissa.

Peltipurkkikokoelmani on aika sekalainen sekä väritykseltään, iältään että kooltaan. Osan olen saanut ystäviltä ja tyttäreltä, osan kaivanut esiin jostain vintiltä, pari ostanut ihan äskettäin kirpparilta. Muutama tosi hieno odottaa vielä kaupugissa sitä, tuonko ne huvilalle vai en.

Melkein jokaisessa on sisällä sokeria, jauhoja, kuivattuja omenarenkaita ja sieniä, keksejä, näkkileipää, suklaata, teetä, kahvia ja mausteita. Isoin ongelma näin aluksi on muistaa, mitä missäkin purkissa on. Ei huvittaisi liimailla tarroja tai teippejä kauniiden kuvien päälle, mutta kai sitä on jonkilaiseen merkitsemiseen taivuttava.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti