sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Kyläpäivä, sahtia ja olutta

Perjantai-iltana puhelimeni soi. Suureksi yllätyksekseni minua pyydettiin sahtituomaristoon päättämään Asikkalan sahtimestaruudesta, joka kisattaisiin lauantaina Kalkkisten kyläpäivässä. Sahtitietämykseni on varsin vaatimaton ja yritin vastustella. Suostua kuitenkin piti, kun kyse kuulemma on makuasioista.

Luottamustehtävä oli edessä heti kyläpäivän aamun aluksi, sillä osallistujien piti tuoda sahtipullonsa yhdeksään mennessä, jonka jälkeen tuomariston sihteeri kävi kaatamassa näytteet numeroituihin mukeihin ja jakamassa ne tuomarille sokkotestiä varten. Ja sitten piti vain alkaa maistella ja yrittää löytää jotain väri- ja makuvivahteita.

Onneksi juomissa oli aika selkeitä eroja ja onneksi myös mielestäni löysin ne hörppäämällä kustakin lasista vain pari kertaa. Ei siis tarvinnut varmistella ja humaltua heti kyläpäivän aluksi. Muut tuomarit tuntuivat myös olevan valinnoistaan varmoja vain muutaman hörpyn jälkeen, joten minäkin raapustin numeroni lappuun pikaisesti.

Kahdesta juomasta voin myöntää oikein pitäneenikin, ja ilmeisesti juuri niistä kahdesta voittaja myös valittiin. Ja nyt pitää tehdä tunnustus: seurasin voittajan julkistuksen lavan reunalla ja unohdin tekijän nimen saman tien, vaikka kyse on kuulemma aiemminkin voittaneesta mestarista. Minä en siis olisi tarvinnut sokkotestiä, sillä nimet eivät olisi mitenkään vaikuttaneet tuomiooni. Täytyypä seurata paikallislehden uutisointia ja lisätä nimi tännekin, kun sen saan selville.

Risto Isomäkeä (vas.) haastatteli Kalle Lepistö.
Koin Kalkkisten kyläpäivän nyt toista kertaa. Ohjelmapuolesta minua kiinnosti etukäteen erityisesti kirjailija Risto Isomäen haastattelu ja muusta tarjonnasta nimen omaan kylässä tuotettavat herkut.

Enkä pettynyt. Haastattelu oli kevyenä jutustelutuokiona sen verran inspiroiva, että meninpä sitten ostamaan kirjailijan teoksen Kuinka Salpausselät syntyivät ja sain siihen mukavan omistuskirjoituksen. Isomäellä ja minulla kun on yhteinen menneisyys maakuntalehti Etelä-Suomen Sanomien kesäharjoittelijoina noin 35 vuotta sitten...

Herkuista päädyin ostamaan mukaan monta palaa Ojalan juustotilan Hämäläistä juhlajuustoa, josta puolison kanssa pidämme vähintään yhtä paljon kuin Hollolassa aiemmin saamistamme pitojuustoista. Päivän ruokailun kuitenkin hoidimme Pörskälän pitopöydässä, joka tälläkin kertaa oli monipuolisuudessaan maistuva. 22 euron hinta ei ole ihan halpa, mutta annan kyllä erityiskiitokset runsaalle salaattitarjonnalle. Pelkistä (kangas?)rouskuista ja sipulista ilman kermaa sekoitettu sienisalaatti esimerkiksi oli erinomainen!

Aikamme kierreltyämme löysin Kalkkisten koulun pihan kirpputorilta hyvän kattilan ja ostin vielä markkinakauppiaalta pari yrttiä puutarhaan. Ja lopuksi soimme itsellemme myös yhdet Pihamaan vehnäoluet, jotka taitavat olla tämän hetken suosikkejamme tilan alkoholitarjonnassa. Läheskään kaikkia sortteja emme tosin ole maistaneet, sillä mies ei juo siidereitä ollenkaan (minä pidän ainoasta maistamastani eli puolukasta) ja viinien suhteen olemme kyllä aika vanhanaikaisen valikoivia ja suosimme oikeita rypäleviinejä. Mutta hienoa, että kylältä löytyy oma viinitila, jossa on aina paljon muutakin mielenkiintoista maisteltavaa!

P.S. Asikkalan vuoden 2015 sahtimestarin nimi on Veikko Lamminpää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti