sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Matsutakea maistettu, kantarelleja kerätty

Jonkinlainen sienisesonki on taas saatu käyntiin sateiden ja varsin lämpimien syyskuun päivien myötä. Saa nähdä, kuinka pitkäksi aikaa, ennen kuin yöpakkaset tulevat. Osa sienistä kestää myös kylmää, mutta esimerkiksi tateista on turha haaveilla miinusasteiden jälkeen.

Eilen mies ja minä soudimme sieneen, lähdimme liikkeelle varsinaisesta kodistamme Pulkkilanharjun eteläpäästä ja päädyimme Karisalmen sillan kupeeseen harjun itäpuolelle. Kuljimme osittain harjun päällä metsässä ja osittain rantaviivassa, joista jälkimmäisessä oli paljon enemmän sieniä. Eniten oli sekalaisia tatteja (enimmäkseen lehmäntatteja) ja jonkin verran kantarelleja. Ilahduttavin löytö oli kuitenkin aito tuoksuvalmuska eli se paljon puhuttu matsutake.

Tänään kävin sienessä Kalkkisissa Onalintien varressa, tällä kertaa pyörällä. Viimevuotisesta huimasta herkkutattipaikasta en löytänyt oikein mitään, en edes haaparouskuja, joita vuosi sitten kasvoi tattien jälkeen. Keräsin mukaan kuitenkin yhden kuusenherkkusienen, koska ajattelin niitä ehkä löytyvän lisää. Ja löytyihän herkkusieniä seuraavastakin pysähdyspaikasta, tosin tapionherkkusieniä. Ja kolmannesta sitten taas pari kuusenherkkusientä lisää.

Mutta sitten rävähti, kun poikkesin hieman viime vuodelta tutulta kantarellipaikalta metsään päin. Keltaista siellä ja keltaista täällä... ja sama juttu tien toisella puolella. En ole mikään erityinen kantarellien ystävä - kärsin usein mahavaivoista niiden syömisen jälkeen - mutta totta kai kerään sienet talteen muita syöjiä varten. Ja ovathan ne kauniita keskellä sammalta seisoessaan!

Keltavahverosaalis olikin sitten sen verran iso, kuutisen litraa, että piti tehdä päätös säilöntätavasta. Ajattelin taas kerran kokeilla kuivatusta, vaikka sieni helposti sitkistyy kuivattaessa. Mutta nyt leikkasin ja revin sienet niin ohuiksi, että uskoisin onnistuvan. Ainakin kuivat sienet pystyy jauhamaan ja käyttämään sen jälkeen keitoissa ja kastikkeissa.

Kuivaamiselle sopivasti huvilalla oli tullessa sen verran viileää, että piti laittaa tulet uuniin. Kuivatusritilämme on viritetty tiiliuunin päälle hieman alkeellisesti, mutta toimivat viimesyksyisen kokemuksen perusteella silti hyvin. Uunin päällä on lämmin ja mutta ei liian kuuma.


Ja tietenkin myös maistelimme sieniä! Siivutin eilen tuoksuvalmuskan eli matsutaken noin puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi, pirskotin päälle hieman sherryä ja laiton yöksi jääkaapiin odottamaan. Tänään paistoin viipaleet voissa puolin pinnaltaan rapeiksi. Itse sienihän on malloltaan kiinteä ja hyvin "tuhti", joten tuntui melkein kuin olisi syönyt jotain merenelävää. Pinnalle ripottelimme vain suolaa. Makuelämys oli tosiaan hyvin ainutlaatuinen parfyymintuoksuineen, joten en ihmettele japanilaisten innostusta sieneen.

Pääruokamme oli tänään tuhti papusoppa, jonka valmistamiseksi lämmitimme myös leivinuunin. Saimme upotettua papujen sekaan jääkaappiin jääneitä juureksia, pöydälle kuivumaan jääneitä sipuleita ja yhden pakastimessa olleen possunkylkirivin. Erinomaista tuli taas kerran.

Olemme huvilalla vielä huomiseen ja syömme sopan loppuun täällä. Alkuruoaksi aion paistaa ihanat herkkusienet.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti