sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Naurisrieska on perheemme klassikko

Nyt niitä saa, tuoreita nauriita! Eilen ostimme pari nippua Pihamaalta ja tänään leivon juureksista naurisrieskaa. Resepti on sovellus jostain ainakin kolmekymmentä vuotta sitten nappaamastani ohjeesta, jossa rieskaa tehtiin lantuista.

Maailman helpoin ja meidän mielestämme maukkain rieska syntyy näin: raasta 4-6 naurista (tai kohtalaisen kokoinen lanttu) kulhoon, lisää maitoa sen verran, että neste tulee juuri raasteen tasolle. Lisää hieman suolaa ja lorauta halutessasi joukkoon siirappia. Sekoitajoukkoon vehnäjauhoja tai haluamiasi muita jauhoja sen verran, että saat löysänä pellille levitettävän taikinan. Älä siis tee liian kiinteää taikinaa äläkä vaivaa!

Lisää joukkoon vielä 1-2 rkl öljyä ja levitä taikina pellille paperin päälle joko pyöreiksi rieskoiksi tai koko pellin levyiseksi levyksi, josta leikataan paloja. Paista 200-asteisessa uunissa puolisen tuntia eli niin kauan, että rieska saa vähän väriä reunoilta ja ehkä pinnastakin. Me pidämme hieman kosteasta rieskasta, mutta toki sen voi paistaa kuivemmaksikin ja ottaa pintaan kunnon pilkkuja.

Tarjoa rieska mielellään lämpimänä hyvän tuorejuuston kanssa tai osana ateriaa. Erityisen hyvin naurisrieskan makuun sopii piparjuurijuusto (esim. Cantadou). Ja nythän muistin, että puutarhassamme kasvaa piparjuurta, josta voisi varmaankin jalostaa piparjuurivoita tai -tuorejuustoa itsekin...

Yleensä kaikki vieraamme ovat ihastuneet nauriin makuiseen rieskaan. Muutama lanttulaatikon vihaajakin on saatu tykkäämään, vaikka samassa makumaailmassa ollaankin.

Naurisrieskan voi leipoa myös laktoositonta/maidotonta tai gluteenitonta ruokavaliota noudattavalle. Olen kokeillut ainakin kookosmaitoa täysin maidottomalle, sopi hyvin (ja kaipa ihan pelkkä vesikin riittää). Gluteenittomat jauhot eivät aiheuta myöskään ongelmaa, sillä rieskan pitää koossa naurisraaste, joten taikinaan ei tarvita sitkoa.

Ajankohtaista on myös tyhjentää varastoja säilötyistä sienistä! Otin huvilalle mukaan purkillisen pakastettuja (ja hieman suolattuja) kangasrouskuja, joista tein salaatin tuoreen kesäsipulin, tuoreiden yrttien ja smetanan kanssa. Tällä kertaa nappasin kasvimaalta persiljaa, timjamia ja saksankirveliä, jotka hakkasin silpuksi. Maustoin myös smetanaa hieman omenaviinietikalla, pippurilla ja sinapilla.

Toivotaan, että omat naurisviljelmäni onnistuvat sen verran, että syksymmälläkin saamme nauriita. Kokemukseni mukaan sesonki ainakin torikaupassa on aika lyhyt, mutta ehkäpä täältä Kalkkisista niitä saa koko kesän.

Ja vielä päivän kukkakuva, pihan ihanat unikot!