sunnuntai 1. toukokuuta 2016

Puutarhatöitä, parsaa ja vähän korvasieniä

Olipa virkistävää ja rentouttavaa viettää vappu Kalkkisissa! Lauantaina satoi aamupäivän, mutta silloin oli aikaa käydä Lampisen kaupassa ja lämmittää uuneja. Kun iltapäivällä selkeni, kiiruhdin puutarhaan.

Olin ostanut muutaman muodikkaan viljelykauluksen, jotka rakensin paikoilleen ja yhden puunvärisen maalasinkin. Puoliso taas keksi, että kyllähän meillä jotain puutavaraakin olisi, jolla viljelylaatikoita saisi helposti edellisten kylkeen ja perään. Aika monta niitä syntyi.

Kolmeen pieneen ja yhteen isompaan lavaan ehdin perustaa myös kasvualustan: pohjalle kangasta (isoimpaan rikkinäinen räsymatto), päälle sanomalehtiä ja sitten kerroksittain järviruokoa, haravoimisjätteitä, viimevuotisten perennojen kuivuneita varsia, marjapensaiden leikattuja oksia, puu-uuneista tullutta tuhkaa, säästämiäni kahvinporoja ja tietenkin kompostimultaa. Hevosenlantaa minulla ei ole, mutta täytyy parantaa maata vielä nokkosilla, ruohosilpulla ja ehkä jopa ostomullalla.

Koska laatikoilla ei ole kantta, ja yöt ovat vielä kylmiä, mitään en tietenkään kylvänyt tai istuttanut. Yhteen matalaan yrttilaatikkoon siirsin kuitenkin maasta jo nousseen timjamin ja toiseen muutaman kasvuun päässeen ruohosipulitupon. Vielä pitää malttaa, ennen kuin kylvän ensimmäiset nauriit tai pavut. Yrttien ja tomaattien taimet ostan luultavasti taas valmiina. Kesäkurpitsaakin ehkä taas yritän, pitänee esikasvattaa.

Vappuna tietenkin kuuluu syödä hyvin, joten olimme varanneet aterioita varten ennalta vihreää parsaa ja löysimme niiden täydennykseksi vielä valkoista parsaa Lampiselta. Paistoimme parsat uunissa grillivastuksen ja alla valmistimme oheen kastikkeen viime kevään korvasienistä ja tämän kevään kevätsipuleista.

Lisäksi oli parmankinkkua, päärynä-avokado-saksanpähkinä-gorgonzola-salaattia, parmesaania ja kalkkislaisen Ojalan tilan leipäjuustoa. Ja tietenkin hyvää valkoviiniä, tällä kertaa itävaltalaista. Tämän aterian söimme aattoiltana, tänään vappupäivänä tyydyimme hyviin tähteisiin ja yhteen olutpullolliseen puoliksi.

Kävin tänään myös etsimässä uusia korvasieniä eilen syötyjen tilalle, mutta saalis oli aika niukka. Neljä löytämääni sientä olivat niin pieniä, että ne olisi oikeastaan pitänyt jättää vielä paikoilleen kasvamaan. Mutta nyt tiedän, että uusia kannattaa käydä katsomassa ehkä viikon tai jopa parin päästä.

Toisenkin myrkyllisen ja kauniin havainnon sain, näsiä kasvoi hakkuuaukean reunassa. Ja ihania sinivuokkoja oli omalla pihallakin vaikka kuinka, naapurin puolella vielä laajempina mattoina.

Ihminen - ainakin minä ja moni läheiseni - herää henkiin, kun voi liikkua ja puuhastella ulkona, joko metsässä, järvellä tai puutarhassa. Keskustelimme puolisonkin kanssa siitä, että on ihana myös tehdä asioita hitaasti ja rauhallisesti ja välillä vain pysähtyä katsomaan sitä pientä siivottua plänttiä tai kuuntelemaan linnunlaulua. Täydellistä puutarhaa en edes tavoittele, mutta kuluneet kaksi päivää ovat olleet täydellisiä lomapäiviä.