maanantai 17. huhtikuuta 2017

Parasta caffè lattea puuhellalla

Ystävät tietävät jo, ettei meillä saa suodatinkahvia. Join uutistoimittajavuosina niin paljon kitkerää kahvia, että sekä vatsa että makuhermot saivat tarpeekseen. Kylässä saatan ottaa kupposen, ja välillä se maistuu ihan hyvältä, kahvilassa sen sijaan en erehdy. Olen mieluummin ilman.

Olen jo reippaasti toistakymmentä vuotta keittänyt espressoa mutteripannuilla, joita talouteen on kertynyt useita, ensimmäinen Italian Calabriasta. Onhan niitä ollut myynnissä Suomessakin jo pitkään ihan tavallisissa marketeissa.

Viimein sain hankittua mutteripannun myös Kalkkisten huvilalle, kun näin sellaisen Lauran kaupassa Vääksyssä. Espressokahvikahvipaketin säilyttämiseen sopiva peltipurkki on matkamuisto vuosien takaa Venetsiasta. Pieniä kuppejakin olisi, mutta useimmiten juon maitokahvia isommista.

Ja vasta täällä huvilalla ymmärsin, että hellahan on aivan ihanteellinen myös maidon lämmittämiseen ja vaahdottamiseen, kun haluaa tehdä cappuccinoa tai caffè lattea. Maitokattilan vispilöineen kun voi sijoittaa hellan hieman lämpimälle reunalle, jolloin maito ei pala pohjaan helposti. Vispattu ja vaahdotettu lämmin maito maistuu valtavan paljon paremmalta kuin mikroaaltouunissa lämmitetty!

Miksi espresso tai siitä tehty maitokahvi sitten on parempaa kuin suodatinkahvi? Tummapaahtoinen ja "vahva" kahvi on käsittääkseni useammankin tietolähteen perusteella terveellisempää vatsalle kuin suomalaisten suosima vaaleapaahtoinen ja hapan suodatinkahvi (täällä yksi artikkeli.) Suodatinkahveissakin tosin on vaihtoehtoja, mutta niitä pitäisi sitten osata kysyä.

Vahvaahan oikea espresso on, mutta sitä ei juodakaan puolen litran mukeista. Jos pyytää Italiassa vain kahvia, saa eteensä pienen espressokupin ja ehkä sokeria. Maitokahvit pitää erikseen pyytää, ja niitähän pitäisi juoda vain aamupäivisin. Tässä suhteessa en ole snobi vaan juon ja tarjoilen sekä caffè lattea että cappuccinoa myös lounaan jälkeen.

Siinä suhteessa olen kuitenkin tiukkapipo, että toivoisin kahvilanomistajien opettelevan kirjoittamaan juomien nimet oikein, koska italiaa osaavat "kuulevat" väärät kirjoitusasut. Cappuccinossa on kaksi p- ja c-kirjainta. Caffè lattessa on tuo aksentti. Niin, ja "latte" on suomeksi maito, joten jos sitä pyytää kahvilassa Italiassa, saa pelkkää kuumaa maitoa. Tämän olen oppinut ihan kantapään kautta.

Ai niin, vielä yksi asia! Kannattaa säästää kahvinpurut ja yli jäänyt, jäähtynyt, kahvijuoma ja kaataa se lannoitteeksi kasvimaalle. Olen myös jo vuosikausia hoitanut suurta kiinanruusuani kahvilla, hyvin on kukoistanut.

3 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Onnittelut sievästä pikkumustasta "caffettierasta"! Minulla ei ole koskaan muuta kahvinkeitintä ollutkaan, paitsi veneessä perkolaattori, pulputuspannu, joka on kulussa ainoa mahdollinen kahvinkeittoväline ja jonka toimintaperiaate on vähän samankaltainen. Pannuni ovat terästä, kun suhtaudun vähän epäluuloisesti alumiiniin. Oikein hapan kahvi saattaa nimittäin liuottaa vaarallisia aineita alumiinista.
    Kuten kirjoituksessasi toteat, suomalaiset kahvit ovat vaaleapaahtoisia ja siksi happamia. En nuorena koskaan pitänyt kahvista, sillä se maistui minusta kermallakin pehmennettynä kitkerältä ja sai vatsani yleensä kujertamaan. Vasta pidempi oleskelu Portugalissa opetti, ettei vika ollut minussa vaan kahvissa. Kun kahvipapuja paahdetaan pidempään, niihin jää vähemmän yhdisteitä, jotka veteen liuetessa muodostavat parkkihappoja! Kahvin vahvuus on siis suhteellinen juttu.
    Mummo heitti aina kahvinporot ruusuille. En ole tullut ajatelleeksi, että kiinanruusukin voisi kahvilannoituksesta ilahtua. Kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
  3. Hei Satu, kiitos kommentistasi, johon en ehtinyt vastata ennen Italian matkaani. Perkolaattoria en ole kokeillut, nähnyt kyllä toiminnassa. Pääasia, että tulee hyvää kahvia. Tuoreemmassa merkinnässäni käyn läpi Italian ruokakulttuuria ja sivuan taas vähän kahviakin.

    VastaaPoista