lauantai 6. toukokuuta 2017

Ruokaterveisiä Italiasta

Vietin vapun molemmin puolin kahdeksan päivää Italiassa, pääosin Positanossa Amalfin rannikolla ja pari päivää Napolissa. Joka päivä tietenkin söin, yleensä hyvin. Listaan tähän muutamia asioita, jotka ovat tyypillisiä alueen ruokakulttuurille ja josta osan voisi tuoda meillekin.

Tunnetuin Napolin alueen ruoka on tietenkin pizza, joka on syntynyt Napolin kaupungissa. Siihen kaikkein vanhimpaan pizzeriaan, josta saa vain aitoja peruspizzoja eli margheritaa ja marinainaa, en valitettavasti ehtinyt.

Maistoimme lättyjä Amalfissa, jonka turistiravintolan versio oli pieni pettymys, mutta ihan varmasti alueelta olisi saanut hyviäkin pizzoja. Perusasiat hyvässä pizzassa ovat kuitenkin nämä: ei yli kolmea täytettä samaan paistokseen eikä niitä vähiäkään tarvitse olla monen sentin kerrosta. Pizza on edullinen ruoka, jonka maku syntyy kuumasta uunista, kunnon taikinapohjasta ja kohtuullisesta määrästä hyviä aineksia kuten tomaattia, öljyä, valkosipulia, juustoa, basilikaa, mereneläviä, sieniä jne.

Merenelävät näkyivät ruokalistalla kiitettävästi, etenkin erilaiset simpukat, mustekalat ja katkaravut. Kalaakin olisi saanut, aika paljon kalliimmalla. Rakastan äyriäisiä ja onneksi voin niitä nykyään syödäkin (hieman varon muutaman allergiakokemuksen jälkeen). Tilasin pastaa hietasimpukoilla, sinisimpukkakeittoa ja friteerattuja äyriäisiä, joista aika iso osa oli pieniä mustekaloja. Yksinkertaisia annoksia, joihin en pettynyt.

Friteeratut ruoat olivat muutenkin esillä vahvasti. Ei kuulosta terveelliseltä eikä välttämättä herkulliseltakaan, jos ajattelee kalapuikkoja tai niitä nahkamaisia ja hieman härskiintyneessä rasvassa paistettuja mustekalarenkaita, joita saa liian usein "etnisten" ravintoloiden lounaspöydissä. Matkalla maistamani friteeratut äyriäiset, vihannekset ja monet muut herkut maistuivat kaikki taikinan ja rasvan sisällä omilta itseltään ja jopa raikkailta, ainakin sitruunatujauksen jälkeen.

Eksoottisin frittielämys oli napolilainen katuruoka Cuoppo, paperinen tötterö täynnä herkkuja. Menimme kojulle, jossa edellisenä iltana oli ollut ehdottomasti pisin jono koko Spaccanapoli-kävelyalueella.

Valitsimme kolmeen naiseen yhden annoksen, jossa oli terra- eli maan makuja. Tunnistimme ainakin perunamuusi-, pasta- ja riisipallot, munakoiso- ja kesäkurpitsasiivut ja polentakuutiot sekä palleron, jonka sisällä oli ricottajuustoa. Hyvin riitti, etenkin kun otti päälle vielä jäätelöt.

Jäätelö eli gelato on kokemukseni mukaan ihanaa ihan missä päin Italiaa tahansa. Aitoja makuja marjoista erilaisiin pähkinöihin, kahveihin, suklaisiin jne. on monia. Amalfin rannikolla oli syytä ottaa toinen tai yksi palloista aina sitruunalla maustettuna, sillä alue on tunnettu sitruunanviljelystään. Henkilökohtainen suosikkini tosin on pistaasipähkinä, ihana vihreä ja omansa makuinen.


Sitruuna ja tietenkin siitä tehty Limoncello-likööri näkyi ihan joka paikassa Positanon majapaikkamme puutarhan sitruunapuista kaupunkien kauppoihin ja tehtaisiin. Yhden limoncellolasillisen join ruoan jälkeen, vaan enpä huomannut sitä kuvata sen paremmin kuin ainuttakaan pulloa tai alan kauppaa. Sen sijaan sain maistaa tuoretta sitruunaa suoraan puutarhasta - makeaa, parfyymistä ja aivan eri makuista kuin ruoanlaitossa käytettävät happamat serkkunsa. Upean makuisia olivat myös saman puutarhan veriappelsiinit.

Vihannekset. Kaiken pastan, leivän, öljyn ja juuston vastapainoksi ruoissa käytetään paljon tuoreita vihanneksia. Söin pari kertaa ihan vain grillattuja kauden vihanneksia, oikein hyvää.

Suorastaan taivaallinen oli risotto, jossa oli kurpitsaa ja herkkutatteja. Samassa paikassa saimme kokin yllätyksenä aluksi herneenpalot, joitka tarjoiltiin hernepyreen ja pehmeän juuston kanssa.

Italiassa ennen päivällistä juodaan usein aperitiivit eli alkudrinkit. Ihanin on aina vain punainen Aperol spritz, johon tulee Aperol-katkeroa, prosecco-kuohuviiniä, kivennäisvettä ja appelsiiniviipale. Alkujuomat eivät maksa paljon edes turistiravintoloissa, lisäksi kylkeen saa yleensä vähintään sipsejä ja suolakeksejä, joskus myös oliiveja ja muuta pikkusyötävää. Ruoan kanssa join usein myös lasillisen viiniä, mutta rypäleistä tai merkeistä en osaa sanoa sen kummemmin mitään, ihan kohtalaisia ruokaviinejä tarjottiin ns. talon viineinä.

Kahvi! Se on Italiassa vahvaa ja hyvää, aamulla usein cappuccinoa tai caffè lattea, päivemmällä espressoa. Kun juo kahvinsa seisten tiskillä, se ei maksakaan juuri mitään, pöytiin tarjoiltuna ehkä pari euroa.

Vielä yksi bonus eli leivonnaiset. Napolissa sorruin aamukahvin kanssa sfogliatellaan, superohuista lehtitaikinakerroksista simpukan muotoon leivottuun rasvaiseen ja samalla ihanan lehtevään leivonnaiseen, jossa oli paksua vaniljanmakuista kreemiä sisällä. Kokemisen arvoinen sen yhden kerran. Kahviloissa oli tarjolla myös suloisia pieniä leivoksia, joista valitsimme matkakumppanin kanssa suurilla metsämansikoilla päällystetyn. Ihanuus!

Ja sitten vielä tuliaiset kotiin. Ostin kolmen purkin satsin tryffelitahnoja ja yhden Franciacortan Ca'del Bosco -kuohuviinin. Korkkasimme jo eilen pullon ja yhden purkeista grillattujen parsojen kyytipojaksi. Aika taivaallista.

Matkani varsinainen tarkoitus oli osallistuminen valokuvauskurssille. Aiheet eivät käsitelleet ruokaa, minkä vuoksi ruokakuvat otin kaiken muun sivussa. Pari kertaa oli niin nälkä ja jano, että unohtui. Onneksi useimmiten muistin !

Buon appetito!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti