sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Kalenteriluukku 10, sikurirousku

Kun sikurirouskua kerää, kädet ja sienikori tuoksuvat pitkään currylta. Sikuri-etuliitekin viittaa mausteisuuteen. Turhaan ei laji noussut hittisieneksi muutama vuosi sitten!

Sikurirousku on yksi niistä lukuisista rouskuista, joita voi käyttää etukäteen keittämättä. Siinä on valkoista maitiaisnestettä - vieläpä huomattavan runsaasti - mutta se ei ole kitkerää, joten sitä ei tarvitse keittämällä poistaa. Toki sikurirouskut voi heittää osaksi sienisalaattisekoitusta ja esikäsitellä muiden mukana, mutta silloin maku menee vähän hukkaan.


Monet sieniharrastajat kuivaavat sikurirouskun mausteeksi, niin minäkin. Kuivatessa sen maku ja tuoksu ennestään korostunvat ja viininpunaisen, ruskean ja violetin sävyt tummuvat.

Moni on kysellyt, mihin sitä sikurirouskumaustetta sitten kannattaa käyttää? Vaikkapa keittoihin tai suolaisiin leivonnaisiin vihannesten ja muiden sienten ohessa tai risottoon ihan vain sipulin, juuston ja pienen viinitilkan kaverina.

Ensimmäisinä kertoina maistoimme sikurirouskua perinteiseen maistiaistyyliin eli vain paistamalla pannulla pienessä määrässä voita ja lisäämällä hyvin varovasti suolaa. Tällä tavoin sienen mausta pääsee hyvin perille. Paistetut sienet voi ensi suupalojen jälkeen laittaa vaikkapa leivän päälle tai nauttia muun ruoan lisukkeena.

Miten sikurirouskun sitten erottaa muista ruskeansävyisistä ja violettiin vivahtavista rouskulajeista? Esimerkiksi kangasrouskuun ja haaparouskuun verrattuna se on pienempi, ohuempi ja hauraampi. Jalka on alaosastaan tumma, jopa mustanpuhuva. Ja sitä valkoista maitiaisnestettä tulee todella paljon! Aina ei kosteista sienistä pysty metsässä erottamaan tuoksua, mutta toisaalta joskus tuoksu johdattaa suoraan löytöpaikalle.

Minun sikurirouskupaikkani ovat Kalkkisten sekametsissä, josta itiöemiä löytää joskus isoinakin ryppäinä kuusen, koivun tai männyn juurelta. Kokemukseni mukaan paikalla pitää olla kosteaa. Löysin sieniä elo- ja syyskuussa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti