Kalenteriluukku 11, kuukusia ja tuhkeloita

Useimmat varmaan tunnistavat nuijamaiset, nuorena valkoiset sienet, jotka kypsyessään muuttuvat ruskeiksi tai harmaiksi ja lopulta poksauttavat itiöpölyn ulos. Kukapa ei olisi joskus potkaissut tuollaista pölähtävää kasaa.

Keräsin kupusienistä kesällä kahta lajia, jopa 20 cm korkeaksi kasvavaa nuijakuukusta ja aika samannäköistä, mutta selvästi pienempää känsätuhkeloa. Nuijakuukuset kasvavat vuodesta toiseen samoilla paikoilla Pulkkilanharjun pihassamme, känsätuhkeloita tuli vastaan todella monella metsälenkillä pitkin syksyä myös Kalkkisissa.

Nämä kaksi lajia ja aika monta muutakin kupusientä ovat syötäviä ja mielestäni ihan maukkaita sieniä. Tärkeätä on kuitenkin kerätä vain vaaleita ja kiinteitä yksilöitä; jos sisus on muuttunut jostain kohtaa keltaiseksi, peli on jo menetetty.

Jotta sienet eivät enää paistaessa pehmenisi, päädyin useimmiten vain maustamaan viipaleet sitruunamehulla (tai sherryllä), suolalla ja pippurilla ja paahtamaan ne nopeasti valurautapannussa pienessä määrässä öljyä. Grillatakin voi, jos esim. pistelee sienet vaahtokarkkien tavoin tikkujen päähän. Parilaa tai halsteria en suosittele, niihin sieni tarttuu helposti kiinni.

Jättikuukuseen en valitettavasti ole koskaan törmännyt. Sen kiinteätä "lihaa" voi kuulemma leikata kuin tonnikalaa ja paistaa pannulla. Aikanaan asuin talossa, jonka pihanurmella kasvoi usein pallomaisia nurmimaamunia, nekin hyviä nuorena. Jo edesmennyt mopsimme rakasti maamunia ja napsi ne suuhunsa raakana, jos sienestäjä ei ollut valppaana.