Vielä hauskempi yllätys odottaa, kun itiöemän poimii ja kääntää. Sienestä purskahtaa runsaasti valkoista maitiaisnestettä, joka samantien alkaa muuttua violetiksi. Kun sienet saa kotiin asti, ne ovat jo keltaisen ja violetin kirjavia.
Keltarouskua ei tarvitse esikäsitellä keittämällä, vaan se kelpaa suoraan paistettavaksi tai lisättäväksi muuten ruokaan. Maku on aluksi mieto, rouskumainen karvaus nousee jälkimakuna esiin.
Minä pidän keltarouskun mausta kovasti, mutta harvojen löytökertojen vuoksi en ole päässyt tekemään sienellä mitään erityisiä reseptikokeiluja. Kiivaimpaan sieniaikaan elo-syyskuussa usein vain paistamme päivän sieniä vihannesten ja mahdollisesti lihan tai kalan oheen.
Kannustan kuitenkin keräämään keltaiset komistukset, jotka on helppo tunnistaa viimeistään violetiksi muuntuvan maitiaisnesteen perusteella. Voihan sientä paistaa ensin pienen määrän ja kokeilla sitä ilman esikäsittelyä. Jos maku on liian karvas, keltarouskut käyvät myös keitettävien rouskujen sekaan ja myöhemmin sienisalaattiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti