torstai 14. joulukuuta 2017

Kalenteriluukku 14, leppärouskut

Enpä muista vuotta, jolloin olisi löytynyt näin paljon puhtaita leppärouskuja. Yleensähän toukat ovat löytäneet superherkun aina ennen ihmistä. Ja kausi oli pitkä, elokuulta ainakin lokakuun lopulle asti.


Leppärouskuja on useita lajeja, joista varmuudella keräsin ainakin männyn- ja kuusenleppärouskua. Ensimmäinen määre siis kertoo sen puun, jonka seuralaisena sieni kasvaa. Sana leppä ei tässä viittaa puuhun vaan punaiseen väriin ja vereen.

Leppärouskut tunnistaakin parhaiten oranssinpunaisesta väristä, jonka seassa on lajista riippuen ruskeita, vihreitä ja sinertäviä sävyjä joko läiskinä tai vyöhykkeinä. Värit vaihtelevat paljon myös kosteuden mukaan. Aina välillä kangasmetsässä kasvavaa leppärouskua voi päältä päin luulla karvarouskuksi.

Kun itiöemän kääntää, alta paljastuu heleä oranssi. Männynleppärouskun porkkananpunainen maitiaisneste muuttuu suoraan vihreäksi, kuusenleppärouskun maitiaisneste puolestaan oranssista violetin kautta vihreäksi.

Leppärouskut ovat niitä rouskuja, jotka eivät tarvitse esikäsittelyä. Ne kuuluvat ilman muuta paistosienten parhaimmistoon. Jos käy niin hyvin, että saa isomman määrän kelvollisia leppärouskuja, niitä ei kannata sekoittaa muiden lajien kanssa. Mausteiksi riittävät suola ja miedot yrtit. Toki kermaakin voi käyttää, mutta makua ei kannata hukuttaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti