Kalenteriluukku 21, mustarousku

Mustarousku on luonnollinen valinta Tuomaan päivän sieneksi, sillä se on puolisoni lempisieni. Arvaatte ehkä, mikä on puolison etunimi. Ja onhan tänään vuoden pimein päiväkin, mihin mustanpuhuva ja edelleen huonosta maiseesta kärsivä sieni sopii oikein hyvin.

Nimesin ensimmäisen sienibloginikin 2005 Pro Mustarouskuksi, kun mies harmitteli silloista hyvän sienen hyljeksintää.

Totta, mustarousku poistettiin kauppasieniluettelosta joskus 1980-luvulla, kun siitä löydettiin mutageenistä eli mahdollisesti syöpää aiheuttavaa nekatoriinia. Myöhemmin on tutkimuksissa todettu, että mustarouskuja pitäisi syödä käytännössä kilokaupalla viikossa ympäri vuoden, jotta varmoja vaikutuksia olisi. Tällaista tietoa olen saanut ainakin Suomen Sieniseuran lähteistä.

Edelleen on voimassa suositus, jonka mukaan raskaana olevien tai lasten hankkimista aikovien äitien kannattaa välttäää lajin syömistä. (Kauppasieniluettelokin poistettiin jo 2012, sen jälkeen kyse on ollut vain suosituksesta.)

Takaisin mustarouskuun. Se on erittäin vahvanmakuinen ja monen mielestä varmasti kitkerä rousku. Sienilajin vankkojen kannattajien mukaan mustarouskusta saa maailman parasta sienisalaattia, ja olenpa kuullut jonkun tekevän siitä sienikastikettakin. Sieni vaatii ehdottomasti kunnon esikäsittelyn, mikä tarkoittaa kymmenen minuutin keittämistä väljässä vedessä ja hyvää huuhtelua sen jälkeen.

(Liotuskuvassa muut mustarouskuja, ylh. oik. haaparousku ja sen vieressä vas. pala kangasrouskua.)

Meillä mustarouskuista tehdään vain ja ainoastaan sienisalaattia. Tämä ruokalaji on ehkä perheemme ainoa - onneksi - jonka valmistamisessa miehen äiti on niin ylivoimainen, ettei sitä kukaan koskaan missään ylitä. Siksipä puoliso saa nykyisin yksin yrittää metsästää sitä täydellistä makua, jota ei vielä ihan ole löytänyt. Syön kokeiluja oikein mielelläni ja yritän vakuuttaa, että varsin kelvollista alkaa jo olla.

Arvaatte varmaan, etten pysty antamaan tähän reseptiä. Parasta syntyy kuitenkin, jos ei joudu sekoittamaan mustarouskua muihin rouskuihin. Sekaan tulee aina paljon sipulia ja sitten kermatuotteita, joista on kokeiltu kaikkea mahdollista erilaisista kermoista kermaviiliin, creme fraicheen ja smetanaan. Maustamista en edes yritä, joten jätän tämän nyt tähän.

Tosin nyt sitten kävikin niin, että puoliso pyysi minua tekemään mustarouskusalaatin. Jännityksellä odotan, millaisen arvion se saa Tuomaan päivän pöydässä. Salaatti sisältää mustarouskuja, punasipulia, keltasipulia, smetanaa, tilkan viinietikkaa ja viimeisiä timjaminlehtiä puutarhasta.

Sienen tunnistamisesta sen verran, että nimestään huolimatta mustarousku voi olla lakin päältä oliivinvihertävä tai ruskeansävyinen, alta selvästi vaaleampi. Ja ainahan rouskusta tulee maitiaisnestettä, joka on mustarouskulla valkoista. Joskus myrkyllinen pulkkosieni voi päältä näyttää mustarouskulta, mutta pulkkosienestä ei todellakaan tihku maitiaisnestettä.

Mielestäni vaikeinta ei ole mustarouskun tunnistus vaan sen löytäminen usein tumman neulaskarikkeen seasta. Monta lakkia olen tallannut rikki ennen kuin olen huomannut esiintymän.