lauantai 23. joulukuuta 2017

Kalenteriluukku 23, talvijuurekas

Olen yrittänyt tutustua talvijuurekkaaseen jo vuosia, sen jälkeen kun aloin työstää kiinalais-suomalaista sieniruokakirjaa. Tieteellisellä nimellä Flammulina velutipes tunnettu sieni on hyvin suosittu viljeltynä mm. Kiinassa ja Japanissa. Usein siitä puhutaankin japanilaisella nimellä enoki tai enokitake.

Tämän vuoden marraskuussa lopulta löysin pari niin isoa talvijuurekasesiintymää, että pääsin pari kertaa keräämään ja maistamaan sieniä. Ne kasvoivat itse asiassa melkein pihalla, Pulkkilanharjun Vähäsaaren pohjoispään rannassa jo osin lahonneilla tervalepillä. Yhden esiintymän bongasin myös kotipihan haavan juurelta.

Viljeltyjen talvijuurekkaiden perusteella luonnossa kasvavaa ei kyllä päältä katsoen osaisi tunnistaa. Viljellyt ovat valkoisia, ohutjalkaisia ja hyvin pienilakkisia. Kotimaisella lehtipuulla kasvaa kauniin keltaisia tai kellanruskeita sieniä, joiden jalka on tyvestä lähes musta ja samettisen nukkainen. Luonnonsienen lakki ei sekään ole suurensuuri, muutaman sentin leveä, mutta suhteessa lyhyehköön jalkaan paljon suuremman oloinen kuin viljellyn.

Sikäli talvijuurekas on helpohko tunnistaa, että sen kanssa samaan aikaan ei hyvin myöhään syksyllä tai talvella kasva monia muita lajeja. Lakki on päältä usein limainen ja kiiltävän oloinen. Mustahko jalan tyvi on myös hyvä tuntomerkki. Itiöpöly on valkoista.

Olen syönyt viljeltyjä enokeja sekä Kiinassa että Suomessa mutta en nyt saanut niitä vertailtavaksi luonnonsienten kanssa. Muistikuvani mukaan viljelty sieni oli aika hajuton ja mauton, ja etenkin Kiinassa sitä tarjotaankin enemmän terveysvaikutusten kuin erityisen maun vuoksi.

Siksi luonnonsienet yllättivät positiivisesti. Sieniä piti kypsentää pannulla aika kauan, jotta niistä sai paistettua nesteen ja limaisuuden pois, mutta miellyttävällä tavalla mieto maku palkitsi vaivan. Tarjosimme sienet paistettuina muun ruoan lisukkeena.

Minusta tuntui erityisen juhlalliselta hakea sieniä "oman saaren" lahopuiden rungoilta. Ehdottomasti pidän jatkossakin silmällä lehtipuuryteikköjä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti