Vuosi 2017 oli ehdottomasti minun historiani paras herkkutattivuosi. Parina muunakin 2010-luvun kesänä - etenkin 2014 - on ollut satopyrähdys, mutta se on kestänyt vain sen pari viikkoa. Tänä vuonna tatteja tuli, tuli ja tuli... 13. elokuuta annoin herkkutattihälytyksen, viimeisiä tatteja keräsin lokakuun puolella.
Kun herkkutatista puhutaan, tarkoitetaan yleensä kuusen seuralaista eli ruotsalaistenkin rakastamaa karljohania, jolla on vaalea jalka.
Mutta aivan yhtä ihana on männynherkkutatti, punaruskeampi ja jämäkämpi kuin serkkunsa. Ja nimikin kertoo, että männynherkkutatti kasvaa mäntykankailla.
Herkkutatti on nykyään niin suosittu sieni, ettei reseptejä tarvitse juuri vinkata. Italialaistyyppiset pastat ja risotot onnistuvat varmasti. Me grillasimme, paistoimme, teimme keittoa ja pastakastiketta, täytimme tateilla kaalikääryleitä ja kiinalaisia mykyjä ja ties mitä. Minä kuivatan säilöttävät sienet, sillä niiden maku entisestään tiivistyy eikä ruoka missään vaiheessa muutu limaisen oloiseksi.
Myös ruskotatti oli tosi satoisa, ja sen satokausi kesti aivan lokakuun loppuun asti. Ruskotatti muistuttaa maultaan, tummanruskean lakkinsa ja kellastuvien pilliensä puolesta kovasti herkkutattia, mutta sen jalka on ruskea ja koko sieni kiinteämpi ja ehkä vähän sitkeämpikin kuin herkkutatti. Lisäksi sieni sinistyy hetkessä vahingoittuneista kohdista - tosin ruokaa valmistettaessa väri häviää.
Ihmeekseni huomaan, etten ole kuvannut kunnolla yhtään ruskotattia kasvamassa maastossa. Korissa näkyy etualalla yksi pieni ja kaunis ruskotatti ja halkaistuina hieman sinistyneitä itiöemiä, jotka ovat ruskotatteja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti