lauantai 9. joulukuuta 2017

Kalenteriluukku 9, akansieni

Akansieni näyttää ihastuttavasti pieneltä pitsiauringonvarjolta, vaikka kasvaakin usein isojen puiden varjossa. Vielä hienompi sateen- tai auringonvarjo on tietenkin ukonsieni, jonka alle pieni ihminen voisikin suojautua.

Ukkoa en ole vuosiin löytänyt, mutta akansieniä tuli elo-syyskussa vastaan varsin runsaasti sekä Pulkkilanharjulla että Kalkkisten kylän metsistä.

Miten akan- ja ukonsienen sitten erottaa? Koko on yksi, akansienen lakin läpimitta on isoimmillaan 15 cm, ukonsienen 40. Tarkemmat ulkonäköohjeet tiivistetään usein kansanomaiseen sanontaan: ukonsienellä on karvainen jalka, akansienellä paljas. Lisäksi akka punastuu heti, kun sen malto vahingoittuu.

Kannattaa myös opetella erottamaan akka ja ukko tietyistä kärpässienistä, joita ne voivat jonkun silmissä muistuttaa. 
Kärpässienillä lakin pilkut ovat aina vaaleita tummalla (tai punaisella) pohjalla, akan- ja ukonsienellä puolestaan on tummia suomuja vaalealla pohjalla. Kaikilla näillä sienillä on jonkinlainen rengas lakin alla.

Ukonsientä pidetään superherkkuna, jonka lakit kehotetaan leivittämään ja paistamaan niistä pihvejä. Akansienestä puolestaan varoitetaan, että se voi esikäsittelemättömänä aiheuttaa mahavaivoja tai pahoinvointia. Niinpä pohdin vakavasti jo muutama vuosi sitten, miten sientä käyttäisin. Umamimaista makua pidän erinomaisena.

Päädyin kuivaamaan sienet ja käyttöön ottaessani vain liottamaan sen verran, että sienen voi paistaa. Olen joskus tehnyt leivitettyjä eli jauhossa kieritettyjä pihvejä, joskus paistanut lakit sellaisenaan. Mausteina olen käyttänyt suolaa, pippuria ja sitruunamehua. Sitkeät jalat olen jauhanut kuivina mausteeksi. Aina on hieno maku noussut esiin.

En myöskään ole saanut mitään oireita, vaikka herkkävatsaisena ja erinäisistä allergioista kärsivänä olen sienten kanssa välillä vaikeuksissa. Mutta jokaisen pitää tietenkin kokeilla itse. Myrkyllinen sieni ei ole.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti