sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Kasvihuone vanhoista ikkunoista

Meille tulee kasvihuone hieman takaperoisista syistä. En ole ennen Kalkkisten huvilaa ollut mikään puutarhaihminen, mutta kieltämättä jo viime kesän laatikkoviljely sai pahasti innostumaan asiasta. (Puhumattakaan edellisten asukkaiden istuttamista ihanista pensaista, puista ja perennoista, joita yritän pitää hengissä.)

Tilasin jopa ison satsin siemeniä Hyötykasviyhdistyksestä ja esikasvatin itse elämäni ensimmäiset tomaatin- ja kurpitsantaimet. Joidenkin yrttienkin kanssa olen onnistunut aika hyvin, ja tänä vuonna erilaiset herneet ja pavutkin näyttävät nousevan.... Jonkin verran on myös pettymyksiä, itämättömiä siemeniä ja kuivahtaneita taimia.

Mutta takaisin syyhyn rakentaa kasvihuone: ne ovat itse ikkunat. Puoliso on vuosikymmeniä varastoinut erilaisia vanhoja ikkunoita, joita hän on käyttänyt taideprojekteihin. Ne ovat  varsin huonokuntoisia, mutta kuitenkin sellaisia, joita ei haluaisi viedä suoraan jätteeksi - etenkään siksi, että niitä on kymmenet kerrat jo nosteltu, siirrelty ja kuljetettu muuttojen vuoksi. Ja mihin ihminen vanhoja ikkunoita käyttäisi, ellei kasvihuoneeseen? Paljon näkee esimerkkejä niin lehdissä kuin ihan maaseudulla ajellessakin. Ja jos totta puhutaan, meillä on varastossa myös hirsiä, lautoja ja kaikenlaista muuta tarviketta, jonka toivottavasti saa upotettua projektiin.

Aloitimme homman inventoimalla olemassa olevat pokat, joiden sisällä olevista laseista jo moni on rikki ja vaatii siis joko lasin tai pleksin tilalle. Piirtelin monet illat suunnitelmia, miten saada jaettua ruudut järkevästi eri seinille. Totesimme, etteivät omat pokat sittenkään riitä, joten kävimme vielä hankkimassa lisää Vesijärvi-säätiöltä, joka möi Askon 1920-luvun ikkunoita. Tässä vaiheessa oli jo pakko päättää, että nyt myös ryhdymme rakennushommiin.

Sitten levitimme ikkunat puutarhaan vanhan lainapeitteen päälle ja pistimme koko systeemin uusiksi. Kävimme kurkkaamassa peitettyä hirsikasaa ja päätimme, että rakennamme niistä ensin korkeahkon sokkelin, jonka päälle valoaukot rakennetaan. Ja aivan sattumalta näimme myös mainoksen valmiista metallisesta Kanto-terassijalasta, joiden päälle homman voisi rakentaa kaivamatta ja valamatta mitään perustuksia. Eli ei muuta kuin uudestaan ostoksille.

Tänään rakensimme pitkien sivujen hirsisokkelit terassijalkojen varaan ja saimme kulumaan siihen iloisesti viitisen tuntia. Hirret sopivat kyllä varsin hyvin päällekkäin, mutta miehen piti veistää uusia puutappeja, ja vatupassin kanssakin piti moneen kertaan etsiä vaakasuoraa, jonka päälle varsinaiset ikkunaseinät voi rakentaa.

Seuraavaksi minun pitää puhdistaa pokat vanhasta maalista ja irtokitistä ja maalata ne uudestaan. Tyhjät aukot pitää mitata ja hankkia niihin tilalle pleksit, jota on joka tapauksessa lähdettävä ostamaan valokattoa varten. Jotenkin muovit pitää myös pokiin kiinnittää - menetelmää emme ole vielä selvittäneet. Päätyseinien ovet - nekin vanhoja - ovat miehellä verstaassa työn alla.

Tolppia ja muuta runkoa pitää vielä pohtia. Toivon, että löydämme pääosan rakennusmateriaaleista omista varastoista. Yksi tavoitteista kun on ollut saada umpitäysiä varastoja ja pihan "väliaikaista" telttaa tyhjennettyä ja erinäisiä pressulla peitettyjä kasoja siivottua pois. Eihän tämä mitenkään edullinen projekti ole mutta yksi esimerkki materiaalin kierrätyksestä.

Kasvihuoneessamme ei tänä kesänä ehditä vielä viljellä mitään. Toivon mukaan saamme sen kuitenkin valmiiksi sen verran ajoissa kesällä, että pääsen fiilistelemään edes ruukkukasvien kanssa. Ja onpahan sitten valmiina keväällä.