keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Kaalikääryleitä ihanasta varhaiskaalista

Minulle iskee kaaliruokien himo monta kertaa vuodessa, mutta kyllä varhaiskaalin aika on se kaikkein parhain. Näin maanantaina uusia kotimaisia kaaleja Lampisen kaupassa ja tiesin heti, että tällä viikolla meillä syödään kaalikääryleitä. Olen lomalla, joten on aikaa kääriä ja haudutella.

Oikeastihan kaalikääryleet eivät ole ollenkaan niin työläs ruoka kuin moni ajattelee. Vaiheita on oikeastaan neljä: kaalin keittäminen käärimispehmeäksi, täytteen teko, kääryleiden täyttäminen ja rullaus ja lopulta hauduttaminen uunissa kypsiksi.

Minä en paista kääryleitä ensin pannussa, koska se on mielestäni turhaa. Kääryleisiin saa halutessaan paistopinnan nostamalla uunin lämpötilaa hetkeksi tai käyttämällä grillivastusta.

Kesäisiin kääryleisiini ei tullut ollenkaan lihaa (jos käytän lihaa, se on lammasta). Sidosaineeksi keitin tällä kertaa puuroriisiä, koska sitä oli kaapissa sopiva pussinpohjallinen, muuten suosin ohraa tai spelttiä.

Päämakuna käytin kuivattuja herkkutatteja, jotka liotin pehmeiksi kuumassa kaalin keitinliemessä. Lisäsin proteiiniksi pilkottuja saksanpähkinöitä sekä vihanneksiksi kevätsipulia, naurista ja porkkanaa ja yhden pienen kupillisen edellispäivän lehtisalaattia ja tomaattia. Kaikki ainekset täytyy tietysti pilkkoa sellaiseen muotoon, että ne muodostavat riisin kanssa tahnamaisen täytteen.

Maustoin täytteen tuoreella mintulla, timjamilla ja persiljalla, valkosipulilla, omatekoisella sieniliemijauheella, soijakastikkeella ja pippurilla, lopuksi parilla lusikallisella sherryä. Otinpa käyttöön myös purkinpohjalle kuivuneen inkiväärillä maustetun hunajan, jonka ehkä muuten olisin heittänyt pois. Hunajan notkistin kuumalla keitinvedellä.

Sitten vain täytin kaalinlehdet ja käärin ne ja asettelin öljyttyyn uunivuokaan tiukasti vieri viereen. Näin kääryleet pysyvät hyvin kasassa ja myös pysyvät mehukkaina, vaikka ei ihan koko paistamisajan olisi vahtimassa ja lisäilemässä nestettä. Toki uuniin kannattaa välillä katsoa ja lisätä päälle esimerkiksi sitä kaalin keitinlientä tai vedellä laimennettua siirappia. Päälle voi toki lorauttaa myös hieman öljyä tai vuolla muutaman voilastun, jos ei rasvaa pelkää. Kääryleet kannattaa kerran kääntää, jos haluaa tumman pinnan ylle ja päälle.

Paistoaika vaihtelee kaalin pehmeyden mukaan reilusta tunnista ylöspäin. Tällä kertaa paiston kääryleitä 200-asteisesssa uunissa noin puolitoista tuntia ja jätin ne vielä sammutettuun uuniin, kun olin ensin tarkistanut nesteen riittävyyden.

Kaalikääryleet kannattaa mielestäni aina paistaa sen verran aikaisemmin, että ehtii jäähdyttää ne kerran ja lämmittää uudestaan ruokailua varten. Testasin asian syömällä yhden kääryleen lounaaksi heti paistamisen jälkeen. Hyvää, mutta jotain puuttui. 

Päivällispöydässä mies maistoi ensin ja huokaili ihastuksesta. Sitten uskalsin minäkin ja totta: maku oli tiivistynyt aivan toiselle tasolle. Erityisen ihanilta kääryleet maistuivat uusien perunoiden, puolukkasurvoksen ja mustatorvisienillä maustetun ruskean kastikkeen kanssa.

Pahoittelen, etteivät kuvat kerro herkullisuudesta mitään. Kaaliruokien suurin ongelma onkin ehkä se, etteivät ne näytä kovin hyviltä.