Koko sunnuntaipäivä kului puuhellaa ja leivinuunia lämmittäessä. Syksyn kunniaksi olin ostanut hirvipaistin, jonka laitoin rautapataan punaviinin, survottujen karpaloiden ja kaikenlaisten jämävihannesten kanssa. Uskalsin laittaa sekaan ne muutamat tomaatitkin, jotka eivät ehtineet ihan kypsyä. Mausteeksi tietysti lähiseudulta kerättyjä katajanmarjoja ja paljon valkosipulia. Annoin paistin muhia poikkeuksellisti aivan kypsäksi, sillä uskoin sen pysyvän mehevänä hyvässä liemessään. Hyvää tuli!
Kun kerran hellaa ja uunia lämmitin, mehustin myös ylivuotisia karpaloita mehuksi ja päätin uunijuuresten lisäksi paistaa lanttulaatikkoa syksyn edullisista lantuista. Nyt on taas monta raikasta pullollista mehua nautittavaksi kivennäisveden kanssa ja lanttulaatikoita loppusyksyn tarpeisiin. Joulun aikaan paistan vielä varmasti toisen satsin.
Hirvipaistin kanssa nautimme kahta ehdotonta herkkua, mustarouskusalaattia ja pihlajanmarjahyytelöä. Mustarouskut löysin viime viikolla Pulkkilanharjun pihastamme, siis aivan viime hetkillä ennen pakkasia. Pihlajanmarjahyytelö taas on viime syksyn satoa, silloinhan marjoja oli täällä Kalkkisissakin enemmän kuin olen koskaan missään nähnyt.
Oikein kun touhusin, unohdin ottaa kuvia. Lautaskuvassa näkyvät muutkin lisukkeet, uunissa muhineet ruusukaalit ja juurekset sekä vihersalaatti.
Toki kävin kauniina päivänä muutamaan otteeseen ulkonakin, pääasiassa kuitenkin tekemässä pieniä sesonkihommia. Tyhjensin tomaatin kasvattamiseen käyttämäni padan mullasta ja lisäilin uunien tuhkaa kasvimaalle. Enempään en oikein venynyt, kun vielä perjantai-iltana piti pelastaa jo vähän jäätynyt kaivon kesäpumppu varastoon kuivamaan. Pakkaset yllättivät taas kerran.
Suppilovahveroita en ole Kalkkisista vielä löytänyt; tosin paikkojen etsinnätkin ovat vasta alussa. Viikko sitten kävin tyttären porukan kanssa vanhoilla sienipaikoilla Hollolassa toteamassa, että pieniä olivat. Nuoriso sai mukaansa ne pari kolme litraa, jotka keräsimme ja kuivatimme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti