Osallistuimme eilen perinteisiin puutarhajuhliin, joita ystävämme ovat järjestäneet ainakin parikymmentä vuotta. Perinteen mukaan vieraat tuovat mukanaan jotain alkupala- ja juomapöytään, isäntäväki huolehtii lämpimästä ruoasta ja osasta juomia. Ja voin kertoa, että systeemi toimi taas kerran upeasti, niin hienoja makuja oli tarjolla. Pahoittelen, että otin kuvan vasta siinä vaiheessa, kun pääosa vieraista oli jo käynyt pöydässä.
En hirveästi ehtinyt ennalta pohtia omaa vietävääni, joten se piti tehdä kotona löytyvistä aineksista, sillä en enää ollut menossa kauppaan. Pääraaka-aineeksi valikoituivat kantarellit, joita olin kerännyt muutaman litran sekä Kalkkisista että Pulkkilanharjulta.
Vihanneksia oli tosi huonosti, vain pussinpohjallinen siikliperunoita ja pari kynttä valkosipulia. Lisäksi löysin yhden pienen kesäkurpitsan omilta viljelyksiltä sekä timjamia omasta yrttimaasta. Ja melkein ainahan meillä on parmesaanijuustoa ja hyvää oliiviöljyä.
Siinä vaiheessa muistin, että ensimmäisessä sienikeittokirjassani on kanssakirjoittajan Lia Gasbarran hyvä resepti Perunaa ja sieniä millefoglie, jossa perunat viipaloidaan ohuenohuiksi, samoin sienet (mieluiten herkkutatit), maustetaan ne ohuilla valkosipulisiivuilla, suolalla ja timjamilla ja paistetaan keko uunissa. Päälle ja väleihin voi ripotella parmesaania.
Muokkasin ohjetta hiukan, joten tällainen siitä tuli: Viipaloi n. 500 g raakaa perunaa ja kesäkurpitsaa ohuiksi viipaleiksi. Leikkaa 2-3 valkosipulinkynttä ohuenohuiksi siivuiksi. Viipaloi tai hienonna n. 500 g kantarelleja. Raasta tai höylää ohuiksi lastuiksi parmesaania haluamasi määrä, 50-150 g. Lisäksi paistokseen tulee 4-5 rkl neitsytoliiviöljyä, timjamia ja suolaa ja halutessasi sitruunamehua.
Lorota vuoan pohjalle runsaasti hyvää oliiviöljyä ja laita puolet peruna- ja kurpitsaviipaleista pohjalle. Tee sienistä seuraava kerros, mausta suolalla, valkosipuliviipaleilla ja muutamalla riivityllä timjaminoksalla sekä pääosalla juustosta. Peitä lopuilla perunan- ja kurpitsanviipaleilla, lisää hieman suolaa ja mahdollisesti vielä juustoa (parmesaani kuitenkin palaa helposti pinnassa, joten se toimii paremmin kerrosten välissä) ja lorota jälleen päälle öljyä. Jos löydät jääkaapista puolikkaan sitruunan, purista siitä vielä mehua päälle - se antoi omaan paistokseeni hyvän säväyksen. Paista 175-asteissa uunissa, kunnes perunat ovat pehmenneet mutta eivät vielä ole muuttuneet mössöksi.
Minä paistoin ko. määrän kahdessa matalassa 0,85 litran foliovuoasssa, jotka saatoin jättää juhlapaikalle. Toki paistos olisi ollut kauniimpi jossain oikeassa vuoassa. Ruoka tarjottiin jäähdytettynä, jolloin sienten, mausteiden ja öljyn maut olivat imeytyneet perunaviipaleisiin.
Itsekin uskalsin maistaa hieman, vaikka vatsani ei kantarelleja siedä. Uskomattoman hyvää! Jopa perunaa välttelevä mieheni kehui paistosta huippuherkuksi, ja näytti ruoka hupenevan pöydästä muidenkin syöjien suuhun.
